Keikkakuvauksen ohjesääntö yksi: tarkista kameran asetukset ennen keikan alkua. Joo-o, mutta entäs kun ne onnistuu sössimään kuvauksen tiimellyksessä eikä pilkkopimeässä eriväristen valojen vilkkuessa ymmärrä missä vika...
Koska tällekään keikalle ei ollut lupa viedä järkkäriä ilman etukäteisanomusta, mukanani oli pokkari, jota käytän ani harvoin. Niinpä en huomannut, että olin vaihtanut jonkun lähikuvaustilan kameraan jolloin zoomauksessa kamera tarkensi silloin kun tarkensi. Meinasi kamera jo lentää nurkkaan, vasta ihan lopuksi huomasin lähikuvasymbolin ruudussa. Kaikenlaisia turhuuksia noihin kameroihin laitetaankin. Jollain kumman konstilla edes osa kuvista oli kohtuulaatuisia.
Tykkään mustavalkoisista keikkakuvista, mutta näissä kokeilin värien poistoa vain yhdessä kuvassa. Halusin näistä enemmänkin fiiliskuvia kuin dokumentoivia ja mustavalkoisuus ehkä vähän latistaisi tunnelmaa.
Pikkuisen kateellisena katselin parin kuvaajan puuhailua järkkäreiden kanssa. Uskaltaisikohan joskus kysyä kuvauslupaa ja kuinkahan ammattilainen pitäisi olla sellaisen saadakseen!? Totesin taas, että bändi- ja kaikenlainen muukin tapahtumakuvaus on niin mun juttuni. Ei mallinohjailua tai pönötyskuvia ja itse saa toimia ikään kuin sivustatarkkailijana.
Amorphis Seinäjoen Rytmikorjaamolla 16.12.16