Turistina Helsingin saaristossa

July 24, 2017, 10:00 pm

≫ Next: Pimenevät illat

≪ Previous: Joutsa Chopper Show -possubursaa ja pyöriä

$

0

0

yhteistyössä Let's Deal

Onni on aurinkoinen kesäpäivä Helsingin saaristossa yhdessä perheen kanssa. Tai melkein aurinkoinen, jos vain kymmenen minuuttia puolentoista tunnin risteystä sataa (kaatamalla).

Kun Let's Deal -yritys tarjosi yhteistyömahdollisuutta koko perheen kivaan tekemiseen alkoi kuumeinen pohdinta. Mikä olisi sellainen juttu, jossa viihtyisi niin kymmenvuotias rasavilli kuin juuri aikuisuuden kynnyksen ylittänyt nuorimies. Ja tietysti myös vanhemmat.

Vaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka, mutta rento yhdessäolo houkutti eniten. Valitsimme siis saaristoristeilyn Helsingin edustalla Strömman Diana -laivalla.

Kauas pilvet karkasivat hetkeksi, kun laiva suuntasi kohti saaristoa.

Kahvi- ja limuhetki, lämmittävää tai virkistävää. Kukin mielihalujensa mukaan.

Siltoja Helsingin saaristossa riittää. Yleensä niiden yli ajetaan, mutta nyt mentiin ali. Varokaa päätänne, osa silloista on tositosi matalia!

Sateen sattuessa kohdalle voi maisemia siirtyä ihailemaan sisätiloihin. Tai no, ainakin katselemaan jotain.

Ja tulihan se aurinkokin sadekuuron jälkeen taas esiin. Kännykät nurkkaan ja takaisin kannelle.

Lets's dealin kautta muuten saa liput tällaiselle miniristeilylle kaksi yhden hinnalla. Vielä ehtii, elokuun loppuun saakka. Kiva idea on viedä ulkomaan vieraat risteilylle. Ei tarvitse edes itse tietää Helsingin ja sen saariston historiasta, sillä homman hoitaa kaiuttimista tuleva selostus, vieläpä monella eri kielellä. 

makrotex

---

Pimenevät illat

August 7, 2017, 9:30 pm

≫ Next: Sumuisen aamun taikaa

≪ Previous: Turistina Helsingin saaristossa

$

0

0

Blogi viettää elokuun hiljaiseloa. Itse ajattelin hieman reissata, toivottavasti sää on myötämielinen suunnitelmille. Ehkäpä Instagramin puolelle tulee joitain kuvavinkkejä siitä missä seikkailen. Suunta ei ole vielä itsellenikään varmistunut. Sen päättää sadetutka (ehdottomasti luotettavin löytyy norjalaiselta Yr.no -sivustolta). 

Hämärtyviin elokuisiin tunnelmiin, nautitaan niistä kesän murusista joita toivottavasti vielä saamme kokea!

makrotex elokuu- imageining

Sumuisen aamun taikaa

September 4, 2017, 9:00 pm

≫ Next: Motoristit koulukiusaamista vastaan Lapissa

≪ Previous: Pimenevät illat

$

0

0

Niin se vaan on, kesä kääntyy väkisinkin kohti syksyä. Takana on kesälomareissu, 16 päivää moottoripyörän selässä halki Suomen aina käsivarren päähän asti, sieltä Pohjois-Norjaan ja Lofooteille. Ihan ilman kommelluksia reissusta ei selvitty, mutta ehjänä takaisin ja sateen kastelemat reissutavaratkin ovat ehtineet kuivua. Kuvia matkalta on huima määrä, mutta niiden aika ei ole vielä. Fiilistellään ensin hetki syksyn sumuisia aamuja.

MakroTex - ImageInIng

Motoristit koulukiusaamista vastaan Lapissa

September 10, 2017, 9:30 pm

≫ Next: Metsässä tuoksuu syyskuu

≪ Previous: Sumuisen aamun taikaa

$

0

0

Taas me mentiin. Kemijärveltä käsivarren perukoille, Kilpisjärvelle. Matkan varrelle mahtui neljä koulua, joissa kävimme kertomassa muksuille että kiusaaminen ei kannata. Parhaimmillaan koululla oli mukana lähes sata prätkää ja vielä useampi motoristi.

Vaikka vakavalla asialla olimmekin liikkeellä, mukaan mahtui naurua, hassuja sattumuksia ja nippu uusia ystäviäkin. 

Sen lisäksi, että kävimme kouluilla, ehdimme paljon muutakin:

Ihailimme Kukkolankosken kuohuja ja maisteltiin varrassiikaa.

Ihmeteltiin Lapin lumoavaa maisemaa Aavasaksan huipulla.

Joku ei tosin tyytynyt maisematasanteeseen vaan halusi nähdä mitä on reunan alapuolella 

(eikä edes uskaltanut katsoa alaspäin)

Moottoripyöräreissut eivät olisi mitään, jos ei aina välillä pientä 

-ja vähän isompaakin huoltohommaa olisi tiedossa. 

Remonttireiskat työssään ja taas pyörät entistäkin ehompina.

Vaikka aamupäivät menivät kouluvierailuilla ja päivät seuraavan kohteeseen siirtyessä, 

ehdimme iltaisin istua alas hyvässä seurassa. 

Makkaragrillin äärellä tietysti.

Heräsimme kirpeisiin aamuihin. Aurinko paistoi, mutta lämmintä oli vain muutama aste. 

Onneksi ei kuitenkaan yhtenäkään päivänä satanut. 

Mitä nyt vähän (paljon) Kemiin sunnuntaina ajellessa.

Ihastuttavia paikkoja Lapista löytyy. Vähän ehkä välillä eksyttiinkin. 

Kuten reitti, jonka piti olla 20 kilsaa, mutta olikin 180 kilsaa. 

Mitäs luultiin vaelluskarttaa tiekartaksi.

Jättiporokin bongattiin.
Tietysti Jounin kaupassa piti käydä, kun Äkäslompoloon saakka ajeltiin. 

Tai ei me kaupassa käyty vaan syömässä naapurissa.

Ja olihan siellä niitä oikeitakin. Välillä ihan riesaksi asti.

Lapin taian lisäksi mukanamme kiertueella oli ihan oikea taikuri. Taikuri Luttinen - Luikuri Tattinen teki silmänkääntötemppuja lapsille koululla ja pääsimmepä mekin nauramaan vedet silmissä päättäjäisissä aikuisille suunnatun shown antia katsellessa -ja kuunnellessa: Luttinen osaa hauskuuttaa myös kitaran kanssa. Vinkvink vaikka polttariporukat tai pikkujoulun juhlijat.

Onni ei ole tavarassa tai materiassa. Onni on ystävät. 

Onni on päästä näkemään ja kokemaan. Onni on ajaa moottoripyörällä.

ImageInIng

Metsässä tuoksuu syyskuu

September 12, 2017, 9:00 pm

≫ Next: Hiidenkiven hymy

≪ Previous: Motoristit koulukiusaamista vastaan Lapissa

$

0

0

Sienet. Isot ja pienet. Vaikka niitä ei näkyisi, kostea maa nostaa niiden ominaistuoksun esiin. 

Sateen jälkeen metsän tuoksu on erilainen, voimakkaampi. Sade tuo mukanaan söpöt etanat.

Syyskuu on myös kuoleman kuukausi. Puut pudottavat lehtensä ja kasvit alkavat maatua. Mätänemisen haju leviää.

Kesän viimeinen? Kanervan tuoksu houkutteli yksinäisen perhosen etsimään herkkuja.

MakrotexSyyskuu

Hiidenkiven hymy

September 24, 2017, 11:00 pm

≫ Next: Loviisan hiljaiset kadut

≪ Previous: Metsässä tuoksuu syyskuu

$

0

0

Satoja kertoja olen ajanut tämän paikan ohi ja joka kerran hiidenkirnut -kyltin nähdessäni olen ajatellut, että pitäis kyllä...Nyt se on tehty, vierailu Askolan Hiidenkirnuilla.

Kenelle?

Sille, joka rakastaa luontoa ja kauniita maisemia.

Sille, joka haluaa nähdä vähän jotain erilaista.

Sille, joka ei jaksa/viitsi/halua vaeltaa kilometritolkulla nähdäkseen: Matka parkkipaikalta kirnuille on vain 500 metriä ja takaisin voi palata samaa polkua tai valita parisataa pidemmän maisemareitin.

Kenelle ei?

Lastenvaunujen kanssa kulkijoille. Muksut rinkkaan tai omilla jaloilla kulkemaan.

Liikuntarajoitteisille ja huonojalkaisille. Valitettavasti näin, mutta alueelle kiivetään jyrkähköjä rappusia ylös-alas. Ja niitä on aika paljon.

Suosittelen myös varustautumaan jollain muilla vaatteilla kuin painavilla nahkoilla ja jalkaan jotain helpommin liukkaille kiville ja juurille soveltuvaa, Dr Martensin maiharit eivät olleet paras valinta.

imageining

Loviisan hiljaiset kadut

October 9, 2017, 9:00 pm

≫ Next: Aika entinen ei enää palaa

≪ Previous: Hiidenkiven hymy

$

0

0

Siinäkö ne olivat, lokakuun viimeiset, hiipuvat auringonsäteet? Vaikka vuodenajat ovat ihan jees, mulle sopisi, että seuraavat neljä kuukautta pyyhitään kalenterista yli ja hypättäisiin suoraan maaliskuuhun. Mutta kai tämä alkava pimeys on vaan kestettävä.

makrotex lokakuu - imageining

Aika entinen ei enää palaa

October 16, 2017, 9:00 pm

≫ Next: Hassut karvaturvat

≪ Previous: Loviisan hiljaiset kadut

$

0

0

Kehitys kehittyy. Sen myötä jotkut asiat jäävät tarpeettomiksi, vaille käyttöä. Kuten tämä Kimolan kanavan tukinuittopaikka. Syksyisellä moporetkellä kävimme ihmettelemässä valtavaa, hylättyä rakennelmaa. Ehkä pikkuisen kiipeilimmekin katsomaan miltä jättisakset ja 12 metriä korkea pato näyttävät ylhäältä päin.

Rakennus on tarkoitus purkaa ja tilalle tehdään pikkuveneille ylitys, tai oikeastaan tienalituspaikka, mutta taitaa olla ainakin kuulopuheiden mukaan melko pitkään ja hartaasti suunniteltu projekti. 

Kimolan kanava sijaitsee Suur-Kouvolan alueella.

makrotex - imageining

---

Hassut karvaturvat

October 23, 2017, 9:00 pm

≫ Next: Viivoja

≪ Previous: Aika entinen ei enää palaa

$

0

0

Miten voikin elukka olla samanaikaisesti hassun ja hyvinkin coolin näköinen? 

En yhtään ihmettele, että näitä käytetään terapiaeläiminä.

makrotex

Viivoja

October 30, 2017, 10:00 pm

≫ Next: Mekkokelpoiset huopikkaat ja piparipaja

≪ Previous: Hassut karvaturvat

$

0

0

Tällaista kuvailukokeilua tällä kertaa. Ajattelin ensin muuttaa kuvat mustavalkoisiksi, mutta tuokoon hieman väri harmaaseen syksyyn.

Mekkokelpoiset huopikkaat ja piparipaja

November 5, 2017, 9:00 pm

≫ Next: Makea musta marraskuu

≪ Previous: Viivoja

$

0

0

Siirrytäänpä hetkeksi luontokuvauksen parista showroom surffailuun. Syksy on taas avannut pr-toimistojen ovet meille bloggaajille ja parissa tapahtumassa olen itsekin ehtinyt pyörähtämään. Kaikenlaisia mielenkiintoisia tuotetteita oli päässyt esittelyhyllyille.

Mutta ihan ykköspaikan ansaitsee Republicin maskottihauva. Voiko suloisempaa poseeraajaa olla!? Tai oikeastaan näitä oli kaksi, mutta toinen ei suostunut irtautumaan rapsuttelevasta kädestäni. Hyvin onnistuu pörröturkin silittely ja valokuvaaminen yhtäaikaa.



Herkkuja oli siellä monenmoista. Upeaa syyskattausta, metsänantimia ja sushi sopii joka tilanteeseen, myös pikkujoulutarjoiluun.





Ekat piparitkin päästiin koristelemaan. Enpä ole vuosiin sitä tehnytkään, kun nuorempi sukupolvi on homman hoitanut.




Ensi kesän juhliin Crocsin bling-bling överit?



Tai sitten hieman maltillisempaa marketmuotia ala Prisma.




No, talvi tulee ja silloin ainakin koiranpissityshommissa huopatossut on ihan ehdoton suosikkini. Näitä Arctipsin -huopalapikkaita löytyi vaikka minkä värisinä, mikseivät sopisi vaikka hameen kanssa käytettäviksi!



Korviin ja kaulaan Elvarin karkkikorut, jos niitä ei ole naminhimoissaan sitä ennen suuhunsa pistellyt. Mutta ei ollut niitä nonparellipäällysteisiä pyöreitä, jotka ihan ekana pussista pitää aina kaivaa.





Kuvauspaikkoina Republic Showroom ja Rianno Communications.

Makea musta marraskuu

November 13, 2017, 9:00 pm

≫ Next: Lofoottien ihanat rannat

≪ Previous: Mekkokelpoiset huopikkaat ja piparipaja

$

0

0

Marraskuun kaamos taltutetaan makealla. Viikonloppuna pääsi oikein urakalla hekumoimaan mustan makean pariin kun Helsingin Wanhassa Satamassa pidettiin Lakritsa- ja salmiakkifestivaalit.

Tarjolla oli maisteltavaa mahan täydeltä. Tietysti perinteisiä karkkeja oli joka sorttia, mutta herkuttelemaan pääsi myös lakujätskillä ja -maidolla sekä karkkimakuisilla hunajasekoituksilla.

Pelkästään syötäviin herkkuihin ei festaritarjonta rajoittunut: Miks'ein oivaltavat puulaku-ukot ja -korut kutsuivat hetkeksi tuoliin istahtamaan ja tyylikäs lakukosmetiikka houkutteli kokeilemaan ja kynttilät tuoksuttelemaan. Marviksen lakuhammastahna olikin ihan raikas kokemus.

Lakumakujen testaus on tarkkaa puuhaa!

Ilmiselvä Petteri Punakuono. Täällä ruualla -tai oikeastaan herkuilla- sai leikkiä ja tehdä taidetta.

Huomio ensi vuotta varten: Kello 13 aikoihin ei käytävillä mahtunut eteen- eikä taaksepäin. Me päätimme, että nyt on aika laittaa piste maistelulle ja yritettävä selvitä jotenkin festariryysiksen läpi kohti ulko-ovea.

makrotex

Lofoottien ihanat rannat

November 20, 2017, 12:30 am

≫ Next: Ilta saksalaiseen tyyliin

≪ Previous: Makea musta marraskuu

$

0

0

Selailin pohjoiseen suuntautuneen kesän moporeissun kuvia kuvakirjan tekeminen mielessäni ja aiettä kun kaipaan noihin maisemiin. Upeita valkohiekkaisia rantoja, joille oli ihan pakko vähän väliä pysähdellä.

Näitä rantoja ei ole etsitty mapsista eikä googlea selailemalla vaan ne ovat tulleet vastaan sattumalta, ohi ajaessa. Päivien sateessa ajamisen jälkeen auringonpaiste tuntui suorastaan luksukselle. Andøyan saaren valkohiekkaisella rannalla oli hyvä hengähtää hetki. Tosin kuvat eivät kerro sitä, että lämpöasteita oli ainoastaan +6 ja merituuli varsin vilpoinen.

Seuraava pysähdyspaikka oli Lofoottien pääsaarella. Upea, ihana hiekkasärkkä vuonon pohjukassa. Ei muuta kuin mopot tien varteen parkkiin ja suurin osa vaatteista pois, jotta särkille pääsi kahlaamaan. Oltiin juuri sopivaan aikaan, sillä nousuvesi teki tuloaan ja sinä aikana, kun kahlasimme takaisin tien varteen, olivat särkät ehtineet jo lähes kokonaan peittyä veden alle.

Aurinkoinen päivä oli vain hetken hupi, sillä seuraavana päivänä satoi taas. Ikävästä ilmasta huolimatta käytiin katsastamassa jo edelliskesänä tutuksi tulleet rannat Haukland, Uttakleiv ja Rørvikstrand.

Kuvat hieman vääristävät, ilma oli oikeasti ihan järkyttävän ankea. Edellisenä kesänä vietin samoihin aikoihin tällä Hauklandin rannalla pari tuntia bikineissä ja uiden. Nyt ei olisi tehnyt mieli luopua edes kypärästä, hanskojen riisumisesta puhumattakaan -litimärät hanskat ja litimärät sormet eivät ole kiva yhdistelmä.

Oli sää millainen tahansa, silti Lofootit lumoaa kerta toisensa jälkeen.

Ilta saksalaiseen tyyliin

November 27, 2017, 8:00 am

≫ Next: Strömforsin ruukin joulumarkkinnat

≪ Previous: Lofoottien ihanat rannat

$

0

0

Joitain asioita ei vaan muista. Esimerkiksi sitä olenko käynyt Saksassa. Vahva mielikuva on, että ysärin alussa olisin Itävallan ja Sveitsin laskettelukeskuksiin työmatkallani tutustuessani lentänyt Saksan kautta, mutta voi olla että luulen vaan. En siis voi sanoa tietäväni Saksasta matkailumaana juuri mitään.

Mielenkiinnolla lähdin kuuntelemaan, kun Saksan valtion turismikeskus järjesti illanvieton, jossa kerrottiin erityisesti Lounais-Saksan ja Berliinin lomailumahdollisuuksista. Illalliseksi tarjottiin, kuinkas muuten, makkaraa ja sianniskaa.

Illan aikana opin, että:

• Spaghettieis on keko spagetin muotoon puristettua vaniljajätskiä, jonka päälle laitetaan mansikkahilloa (muka ketsuppia) ja valkosuklaalastuja (look-a-like parmesaani).


• Baden-Württembergin alue lounaisessa Saksassa on maan suurimpia viininviljelysalueita.


• Possumuseo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.


• Laiska (tai ekologisesti ajatteleva) matkailija voi tutustua Berliiniin polkupyöräriksan kyydissä istuen -tai vaikka makaillen pyörän mallista riippuen.

Kylläpä taas reissujalka alkoi vipattaa! Mopolla olisi kiva lähteä tutkimaan pienempiä paikkoja eteläiseen Saksaan ja Porche-museo kuulostaa ihanan kalliille paikalle.

Strömforsin ruukin joulumarkkinnat

December 4, 2017, 3:00 am

≫ Next: Kun aikuinen mies hurahtaa jouluun

≪ Previous: Ilta saksalaiseen tyyliin

$

0

0

Kuinka monet joulumarkkinat ehtii joulukuussa näkemään? Ainakaan tarjonnan puutteesta ei voi valittaa. 

Ykköspaikalla -ja muutenkin ensimmäiset joulumarkkinat itselleni- oli tänäkin vuonna Strömforsin Ruukin joulumarkkinat koska:

1. Monipuolinen tuotetarjonta. Käsityöläisten taidonnäytteitä löytyy varmasti jokaiseen makuun ja kaikkiin tarpeisiin. Eikä krääsäkauppiaita ole!

Kierrätyslasipallot Jan Torstensson

2. Ei perinteisiä myyntikojuja vaan tuotteet ovat esillä vanhoissa aitta- ja navettarakennuksissa. Eikun yksi koju taisi navetanpihalla olla. 

3. Ruotsinpyhtään ruukin ympäristö. Kaunis niin kesällä kuin talvellakin.

4. Alpakat. Ei varmaan tarvitse selittää. Toiselle eivät tainneet porkkanat olla tarpeeksi herkullisia, koska yhden mutusteltuaan käänsi selkänsä ja heittäytyi mielenosoituksellisesti makaamaan. Huomaa kiukkukorvat.

5. Muu oheistoiminta sekä perinnerakentajan herkkuliike Rosenborg ja hieman toisenlaisia herkkuja tarjoileva Pin-Up Garage.





6. Wanhat Joulutalot, joiden sisustusta pääsee ihailemaan markkinaviikonloppuna niin Strömforsin ruukin alueella kuin Loviisassa. Mutta niistä toisella kerralla lisää. Erityisesti yksi taloista sai joulutunnelmallaan pään pyörälle.



7. Samanaikaisesti järjestettävät Loviisan Laivasillan markkinat löytyvät pienen ajomatkan päästä.

Markkinat järjestettiin tänä vuonna 2.-3.12.

---

Kun aikuinen mies hurahtaa jouluun

December 11, 2017, 3:00 am

≫ Next: Näe & syö: Tammisaari ja Fiskars päivässä

≪ Previous: Strömforsin ruukin joulumarkkinnat

$

0

0

Mitä syntyy kun yhdistetään luovuus ja jouluhulluus? 

Tietysti Kimmon joulumaailma. 

Maailma, jossa on

550 valopistettä

140 käsintehtyä puuta, 

joiden valmistukseen on käytetty kaikkea pulloharjoista talouspaperirullan sisuksiin

42 rakennusta; piparitaloja, kirkko, navetta...kaikki tietysti itse tehtyjä

Kimmon joulumaailma oli toista vuotta mukana Loviisan Wanhat Joulutalot 2017 -tapahtuman vierailukohteena. Vaikka talo itsessään ei ole vanha, on sen sisustuksessa enemmän joulua kuin yhdessäkään toisessa kohteessa.

Työmäärä on ollut valtava enkä yhtään epäile, kun Kimmo kertoi, että rakentamiseen on kulunut aikaa sama, jos tekisi 8 tunnin työpäiviä kuukauden ilman vapaapäiviä.

Eikä joulumaailman isännän puuhailut tähän lopu: Kimmo on ommellut sohvat täyteen kauniin värikkäitä tyynyjä ja askarrellut kuusen oksat painaviksi koristeista. Lapasesta lähtenyt sekin homma, jouluaiheisia tyynynliinoja, joulukoristeita ja yksilöllisiä piparitaloja riittää muillekin sopivaa korvausta vastaan.

Jollekin kuusi neliömetriä peittävä, kolmikerroksinen joulurakennelma olohuoneessa saattaisi olla jo tarpeeksi, mutta Kimmolle ei. Joulutunnelma jatkuu myös muualla talossa.

Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, jos puolison nukkuessa tuo vesikelkan ja vanhat sukset joulutunnelman tuojiksi makuuhuoneeseen!? Tai askartelee sokeripaloista kuumaliiman avulla lumilinnan?

Itämainen huone. Vaikka talon ulkopuoli ja seinät olisivat jotain ihan muuta kuin toivoisi, voi niiden sisään luoda jotain aivan erilaista!

Ite isäntä ja isännän "hohoijaa näitä bloggareita" -ilme (ei se oikeasti noin kypsä ollut, kunhan näytteli ;)) Luova, taitava, positiivisella tavalla hullu, valloittava persoona, joka palavalla intohimolla esitteli joulumaailmaansa. Kiitos Kimmo!

Näe & syö: Tammisaari ja Fiskars päivässä

December 18, 2017, 12:30 am

≫ Next: Hissillä Fjellheisen huipulle Tromsøssa

≪ Previous: Kun aikuinen mies hurahtaa jouluun

$

0

0

Sain osallistua bloggaajana Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:n järjestämälle päiväreissulle Tammisaareen ja Fiskars Villageen. Tutustuimme matkalla mm. joulumarkkinoihin, mutta koska ainakin itselläni markkinakiintiö on tältä joululta täynnä, ajattelin antaa muutaman vinkin siitä mitä näissä paikoissa voi tehdä ja nähdä olipa vuodenaika mikä tahansa.

Vaeltele Tammisaaren vanhan kaupungin kapeilla kujilla ja ihastele entisaikojen rakennuskulttuuria. Arvatkaa kenen teki niin mieli kurkkia ikkunoista sisään...Talojen iän voi muuten päätellä ikkunan ruuduista: 1700-luvulla ikkunat olivat neliruutuisia ja 1800-luvun alussa ruutuja oli kuusi.

Hengitä historiaa kelloseppämestari Blomqvistin porvaristalossa Tammisaaren EKTA museokeskuksessa. Kaksikerroksinen päärakennus on peräisin 1790-luvulta ja sen alkuperäistyylisiksi sisustetut huoneet edustavat kolmea eri aikakautta. Talo on avoinna joulun aikaan ja kesäkaudella.

Syö ja yövy melkein vuonon rannalla. Hotelli Sea Front  ja sen ravintola Strandis sijaitsevat Pohjanpitäjänlahden varrella Tammisaaressa. Lahti muistuttaa hyvin paljon vuonoa; sen suolapitoisuus on lähes nolla vaikka se on yhteydessä mereen ja vesi vaihtuu vain noin kerran vuodessa.

Tammisaaresta on vain puolen tunnin ajomatka Fiskarsin kylään, joten kannattaa ehdottomasti sisällyttää siellä käynti samalle reissulle jos käsityöläisyys ja vanha ruukkimiljöö kiinnostaa.

Maista kotimaista siideriä Kuura Siiderimön tuottamana tai jos kaipaat väri- ja tuoksuterapiaa, tutustu Suomen ainoaan kynttilätehtaaseen, jossa kaikki kynttilät valmistetaan käsin.

Päivän päätteeksi voi nauttia pikkusuolaista -tai makeaa- Cafe Antiquen antiikkisen viihtyisässä kahvilassa. Paikan erikoisuutena on se, että kaikki esillä oleva on kaupan. Yksi meistä jo hieroi kauppoja nelimetrisestä puusohvasta. 

Kesäisiä kuvia Fiskarsista ja juttua reilun kolmen vuoden takaisesta moporetken yöpymisestämme kylässä löytyy täältä.

Hissillä Fjellheisen huipulle Tromsøssa

December 25, 2017, 10:00 pm

≫ Next: Talven ihmemaa

≪ Previous: Näe & syö: Tammisaari ja Fiskars päivässä

$

0

0

Pohjoismaiden suurimpaan, napapiirin pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunkiin, Tromsøn, on maanteitä pitkin vain reilun 150 kilometrin matka Kilpisjärveltä. Tosin matkaan saattaa kulua enemmän aikaa kuin kilometrimääräisesti luulisi, sillä vähän väliä on pakko pysähtyä ihastelemaan maisemia, jotka, uskomatonta kyllä, muuttuvat dramaattisesti miltei välittömästi rajan ylityksen jälkeen.

Tromsøssa kannattaa ehdottomasti hypätä hissin kyytiin ja ihastella maisemaa Storsteinen huipulta. Hissilippu maksaa n. 20 euroa henkilöltä ja parkkipaikka on maksullinen. Moottoripyörille on osoitettu hissirakennuksen vierestä muutama maksuton paikka.

Ylhäällä voi nauttia Fjellstua -kahvilan antimista ja urheilumielisimmät voivat lähteä merkittyjä kuntoilureittejä kokeilemaan. Meidän varustus ei ollut lenkkikelpoinen.

Sanoinko jo, että joka puolella avautuvat näkymät ovat huikeat!?

Selfietuokio.

Talven ihmemaa

January 1, 2018, 9:00 pm

≫ Next: Aikuisena opiskelemaan uutta ammattia

≪ Previous: Hissillä Fjellheisen huipulle Tromsøssa

$

0

0

Ihanaa kun pahin pimeys on selätetty, nyt täysillä kohti valoa ja kesää! En lupaa mitään, mutta pieni ajatuksen siemen muhii, että voisin ottaa valokuvausta enemmän blogiini mukaan. Siis muutenkin kuin kuvissa. Katsotaan nyt saanko ajatukset tekojen asteelle.

Näillä ajattelun aihetta antavilla sanoilla kohti uutta, alkanutta vuotta:

"Elämässä on viisi asiaa, joita ei voi saada takaisin:

Kivi, joka on jo heitetty.

Sana, joka on jo sanottu.

Mahdollisuus, jota ei käytetty.

Aika, kun se on kulunut.

Henkilö, kuoleman jälkeen."

(ajatelman tekijää en hausta huolimatta löytänyt)

Aikuisena opiskelemaan uutta ammattia

January 8, 2018, 9:00 pm

≫ Next: Valkoinen maa ja filmikamera

≪ Previous: Talven ihmemaa

$

0

0

Minun tammikuuni, ja aika monta kuukautta tämän jälkeenkin, tulee olemaan hyvin erilainen verrattuna edellisiin vuosiin: Aloitin tämän viikon alussa kuvallisen ilmaisun perustutkinnon valokuvauslinjalla opiskelun! Ihan normi päiväopetuksena. Kovasti en ehtinyt miettimään tulevaa, sillä sain ilmoituksen opiskelupaikan saamisesta viime viikon lopulla ja hyppään mukaan ryhmään, joka on aloittanut jo viime elokuussa. Hieman kirimistä siis tiedossa.

Toivottavasti kuitenkin tänne blogiinkin ehdin opiskelun ohella päivittelemään. Ehkä tekstissäkin tulee näkymään valokuvaus elämänmuutoksen mukana hieman enemmän. Mutta valokuvausjuttujen tuomista tänne taisinkin jo hieman pohdiskella edellisessä tekstissäni.

Kuvat viime viikonlopun aikuisreissultamme, kenties joku tunnistaa matkakohteen?